— Minulla on täällä taskussani juuri eräs käsikirjoitus. Se on oikeastaan murhaavaa ivaa eräästä musteentuhrijasta, joka kuvittelee olevansa kirjailija, ja joka on saanut eräisiin maaseutulehtiin painetuksi häpeämättömiä arvosteluja minun teoksistani, arvosteluja, jotka eivät ole olleet muuta kuin kykenemättömän ja epäonnistuneen, mutta pahansisuisen kilpailijan siivotonta sapenpurkausta. Mutta minäpä hänet vielä peipottelen. Minä olen jo laatinut hänestä kaksi murskaava kertomusta, joista toisen nimi on "Rakkausromaani" ja toisen, puolivalmiin nimi "Elämän leukaluissa", ja minä kokoilen paraillaan aineksia suureen jättiläisromaaniin, jossa minä hänet lopullisesti masennan maan tasalle. Hän saakoon nähdä, ketä hän on pistänyt! huusi kirjailija Lempo Sarvikas silmät salamoiden.
— Älä kilju, sanoi Kenonen, vaan anna kuulua, mitä sinulla siellä taskussasi on.
Hontelon näköinen nuori mies kaivoi kerkeästi taskustaan muutamia käsikirjoitusliuskoja ja luki suurella taidolla ja milloin verhotun, milloin säkenöivän ivallisella äänenpainolla seuraavan tekeleen, jota hra Kenonen näytti kuuntelevan kohtalaisella mielenkiinnolla:
Rakkausromaani
1
Valkoinen aamuvalo lepäsi kuin siivilöity lehmänmaito heleällä rantahiekalla.
Kivellä istui suuri kirjailija.
Hän painoi 103 kg netto.
Mutta hänen painonsa ei rasittanut kiveä, sillä se itse painoi ainakin kolmatta tonnia.
Suuren kirjailijan nimi oli Helkiö Paimenhuilu.