Kustantaja katseli käsikirjoitusta kummastuneena. Hän piteli sitä varovaisesti näppiensä välissä ja kuin nuuhki jotain…
— Onhan… onhan se vain puhdas… mutisi hän.
— Ei, se on kirjoitettu täyteen, sanoi Paimenhuilu.
— Annan teille vastauksen jonkun ajan kuluttua, luettuani käsikirjoituksen, sanoi kustantaja.
— 'Se oli kuin sfeerien soinnun ikuinen lupaus avaruuden yössä vinkuen lentävälle maapallolle', siteerasi kirjailija kotiin palatessaan omaa romaaniaan, joka oli jäänyt kustantajan pöydälle.
— — —
Viikon kuluttua toi kustantajan juoksupoika paketin kirjailija Paimenhuilulle.
Paketissa oli rakkausromaanin käsikirjoitus.
Ensimmäisen liuskan ylälaitaan oli kustantaja sinikynällä kirjoittanut:
'Tämä paperi kelpaa mielestäni vieläkin alkuperäiseen tarkoitukseensa'.