— Jos se tuntee siitä itsensä? kysyi hra Kenonen, tarttuen muikunmäähnävoileipään.
— Tunteeko? Luulisinpa tuntevan. Olen tässä kertomuksessa kyllä muuttanut hänen nimensä Kaiho Kanteloksi — jolla nimellä hän todellakin on kerran julkaissut runon eräässä kalenterissa — mutta esimerkiksi rouva Horttanaisen sukunimi on oikea, ja Pöllänen on todella vieläkin velkaa rouva Horttanaiselle 137 mk. 20 p. Minä olen itse asunut rouva Horttanaisen matkailijakodissa, ja kertoi rouva Horttanainen minulle asiasta. Sitäpaitsi on Pöllänen saanut rukkaset tytöltä, jonka nimi oli Päivikki. Muu on enimmäkseen mielikuvitusta, etenkin se, että rouva Horttanainen muka olisi hänen äitinsä ja rikas, sekä se upseerijuttu y.m., mutta pitkin matkaa on useita Pöllästä ja hänen luonnettaan kuvaavia piirteitä Pölläsen eli Kaiho Kantelon pitkän tukan otin omasta päästäni, sillä hän pitää aivan lyhyttä tukkaa…
— Anna kuulua! sanoi hra Kenonen järkähtämättömästi.
VIII
— " Elämän leukaluissa ", luki hra Sarvikas ponnekkaasti, ja jatkoi sitten:
1
Yllänne ruhjovan musta taivas!
Edessänne elementtien petomainen raivo…
Mouruten, murtuen Kaivopuiston kallioihin vyöryvät Suomenlahden vaahtopäiset ärjyt.
Ärjy, huuda…