Oli tapahtunut kauheata.
Nuori runoilija oli 6 kuukautta takaperin asunut tässä matkailijakodissa.
Mutta hänellä ei ollut rahaa maksaa.
Sillä hänen aikansa ei vielä ymmärtänyt häntä.
Varsinkaan eivät kustantajat, joilla oli kylmät otsat ja teräksenharmaat silmät, ymmärtäneet häntä.
Vihdoin tapahtui kohtaus…
Tapahtui kohtaus matkailijakodin omistajan rouva Cecilia Horttanaisen ja runoilijan välillä.
— Maksakaa laskunne! huusi rouva Cecilia Horttanaisen jylhä ääni.
— Ottakaa sydänvereni! huokasi runoilija katkerasti.
— Veriplättyjäkö minä siitä paistaisin! sanoi rouva Horttanainen epäesteettisesti. — En minä ole mikään ihmissyöjä.