Tosin emme tiedä, voiko kukaan, edes nuori runoilijakaan, seisoa salaman iskemänä, mutta nyt, kun meistä on tullut kirjailija, tahdomme me kirjoittaa kirjallisuutta ja viljellä yleisesti hyväksyttyjä ja suosittuja vertauksia ja kuvia.

Rouva Horttanainen lepäsi hänen rinnoillaan.

Nuori runoilija tahtoi vaipua maan alle.

Rouva Horttanainen painoi nimittäin 112 kg ilman päällysvaatteita.

Runoilija Kantelo koetti irroittaa rouva Horttanaisen kädet kaulastaan, mutta rouva Horttanainen pani kätensä ristiin runoilijan niskan taakse ja suuteli häntä keskelle suuta.

Hra Kantelo oli vähän ällistynyt.

Ei siksi, että hän huomasi rouva Horttanaisen syöneen sipulia, vaan sentähden, että hänen mieleensä juohtui lapsuudenaikainen kertomus Joosefista ja Potifaarin emännästä.

— Mahtoikohan Potifaarin emäntä painaa näin paljon? ajatteli runoilija.

Ei hän itsekään huomannut, että hän ajatteli niin proosallisesti, mutta hän ajatteli kumminkin.

— Hyvä rouva, sanoi runoilija Kantelo viimein. — Ehkä saan saattaa teidät sohvalle?