Huoneessa oli nimittäin sohvakin.
Sen hinta oli noin 65 markkaa, nyt, kun markka on niinkuin kymmenen penniä ennen sotaa.
Rouva Cecilia Horttanainen vaipui sohvalle.
Hänen rintansa nousivat ja laskivat kiivaasti. Mutta runoilijasta ei hän hellittänyt.
Runoilija seisoi siis hänen edessään osapuilleen niinkuin luokkipuu, joka on pantu painimeen.
— Miksi sanot minua rouvaksi, huohotti rouva Horttanainen. — Minähän olen sinun äitisi!
— Oletteko järjiltänne! huudahti nuori runoilija kuohahtaen.
Raskas huokaus kohosi rouva Horttanaisen rinnasta.
Käytävästä tunkeutui huoneeseen paistetun sianlihan käry.
— Minä en ole järjiltäni, lausui rouva Horttanainen uupuneena. — Sinä olet minun poikani. Minä olen sinun äitisi… sinun äiti parkasi…