Runoilija katseli pelokkaasti ympärilleen.
Hän harkitsi, yrittäisikö hän paeta ovesta vai ikkunasta tätä yhtä hullua kuin lihavaakin… ei, vielä hullumpaa kuin lihavaa — naista.
Mutta rouva Horttanainen sanoi värähtelevin äänin:
— Kuule siis, poikani, elämäsi salaisuus!
Ja hänen huulensa vapisivat.
7
— Minä olen sinun äitisi! sanoi rouva Horttanainen kumealla äänellä.
Sinä olet rakkauden hedelmä.
Sinä synnyit maailmaan silloin, kun minä vielä olin nimeltäni neiti Cecilia Hendunen.
Minä rakastin sinua.