Mutta jos rikas ukko Horttanainen, joka tarkasti minua, olisi tiennyt sinusta, ei minusta koskaan olisi tullut rouva Cecilia Horttanaista.
Leena Matikainen tuli avukseni.
Hän otti sinut omiin nimiinsä.
Minä olen suorittanut hänelle runsaan korvauksen.
Ja sinun nimesi piti olla Kalle Leenanpoika Matikainen…
— Älkää mainitko minulle sitä inhoittavaa nimeä! huusi nuori runoilija jyrisevällä äänellä. — Minä olen riistänyt sen ainaiseksi itsestäni. Minä olen nyt Kaiho Kantelo, runoilija.
— Se on kaunis nimi, sanoi rouva Horttanainen lempeästi. — Mutta jos sinä olisit meidän päiväkirjaamme kirjoittanut Kalle Leenanpoika Matikainen taikka vain Kalle Matikainen, niin olisin heti tiennyt sinut pojakseni, eikä mitään selkkausta olisi tapahtunut.
— Onko tämä kaikki unta vai totta? kysyi nuori runoilija.
— Tämä on totta, minä vannon sen! sanoi rouva Horttanainen juhlallisesti, laskien kaksi sormea pöydälle.
— Entäs ukko Horttanainen? kysyi Kaiho Kantelo säikähtäen.