Mutta sitten sanoi rouva Horttanainen huolestuneen näköisenä:
— Minua kovin surettaa, että sinulle tuli sellainen vahinko.
— Häh, kysyi runoilija säpsähtäen. — Mikä vahinko?
— Se, että se piianlorvelo poltti sinun runosi, sanoi rouva Horttanainen käsiään väännellen.
Hänen äidillistä sydäntään raateli 1,001 tuskaa.
— Palttua! sanoi nuori runoilija, viitaten kädellään.
Sanoi hän erään toisenkin sanan, mutta sitä ei voi tähän epärunollisuutensa vuoksi painattaa. Viittaamme vain, että se oli osittain maanviljelysteknillistä laatua.
Ja sitten hän lisäsi:
— Eihän niitä kukaan kustantaja ottanut painattaakseen.
Rouva Horttanainen vaaleni.