— Etkö sinä siis olekaan… oikea runoilija…? kuiskasi hän sammuvalla äänellä.
Ja hänen äidillistä sydäntään raateli 1,000 tuskaa.
— Minäkö! huusi runoilija. Enkö minä olisi oikea runoilija! Katso minua, äiti!!
Nuori runoilija seisoi keskellä huonetta.
Hänen silmänsä säkenöivät.
Hänen 8 cm pitkä tukkansa pörrötti hirveästi.
Hänen kätensä olivat nyrkkiin puserretut.
Hänen housunlahkeensa lepattivat.
— Näetkö, äiti! huusi hän leimuavalla äänellä.
— Kyllä! huudahti rouva Horttanainen väristen.