Sitten hän huokasi.
— Ehkä…, sanoi hän.
— Mutta sitä ennen on minun suoritettava rohkea, ratkaiseva teko… nyt, kun minä olen rikas, lisäsi hän.
Vaan äkkiä hän epäröi:
— Vai olenko minä rikas? kysyi hän rouva Horttanaiselta, ja hänen äänensä vavahti.
— Olet, jos pysyt minun poikanani, sanoi rouva Horttanainen päättäväisesti.
— Tahdon pysyä sinun poikanasi! sanoi runoilija varmasti. — Mutta sitä ennen tahdon toteuttaa elämäni kauneimman unen… tahdon vapauttaa lumotun prinsessan louhikäärmeen linnasta!
Rouva Horttanainen katsoi pelästyneenä poikaansa.
Mutta runoilija Kantelon katseesta säkenöi yli-inhimillinen voima.
8