2
"Oi Pohjola… oi kesä… oi sydämeni", huokasi Claurenzia Königsgrund, painaen valkean kätensä poveaan vasten.
Hän oli nimittäin jo pukeutunut.
Hän oli hurmaava…
Hänen mustat silmänsä, jotka kiilsivät kuin hehkuviini arabialaisessa kristallimaljassa, säkenöivät kilpaa sen suuren timantin kanssa, joka hohti hänen rintaneulassaan. Se oli maksanut 18 mk. 50 p. Hänen tukkansa oli kastanjetin ruskea, ja vartaloltaan oli hän kuin Apollinaris. Hänellä oli lyhyt valkoinen hame, harsosukat ja valkeat kengät, joitten kärjet olivat liidutut.
Hänen suonissaan virtasi tulinen etelämaan veri.
Hänen äitinsä oli ollut Vera Crutz Armada del Alonzo, ja hänen isänsä Heinz Friedrich Königsgrund oli ollut Saksan konsuli Guanossa.
Mutta hänen äitinsä oli kuollut…
Intiaanit olivat hänet surmanneet ja skalppeeranneet…
Sillä hänelläkin oli ollut hurmaava kastanjetin ruskea tukka… toista kyynärää pitkä.