Kumeasti kumahtelivat kirkonkellot… Osuuskaupan takana huoahti lauha tuuli vanhassa haavikossa…
Ja niinkuin aeroplaani kohahti leivonen riemurinta ylös taivon sineen…
"Oi Pohjola… Oi Pohjolan kesä…!!"
Näin huudahti Claurenzia Königsgrund, vetäessään nimettömät jalkaansa pappilan uimahuoneessa.
Kätketkö, Runottareni, punastuneen katseesi ruusun lehtien taakse…?
Et!!
Sillä Claurenzia Königsgrund oli yksin. Eikä apteekkari, joka muuten kukaties olisi hiipinyt salaa uimahuoneen luo ja kurkistanut seinän raosta, ollut saapuvilla.
Hän nukkui kotonaan.
Hän oli päissään…
Mutta korkealla ilmassa lauloi leivonen.