Ja ranskalaisen »Petit Parisien» lehden kirjeenvaihtajalle on ulkoasiainkomissari Tshitsherin Moskovassa todennut, että Neuvosto-Venäjän on täydellisen katastrofin uhatessa ollut pakko päättäväisesti heittäytyä länsimaisen kapitalismin turviin. Ja että Neuvostolan ulkopolitiikka nyttemmin perustuu ainoastaan taloudellisiin maailmanintresseihin, eikä, niinkuin tähän saakka, kommunistisiin opinkappaleisiin. Sekä että tämä politiikka vastaisuudessa on oleva aivan riippumaton kolmannesta internatsionalesta, ja ettei sillä ole mitään tekemistä luokkataistelun kanssa.
Yhtä innokkaasti kuin bolshevikit vielä joku aika takaperin julistivat bolshevismiaan kaikelle maailmalle, yhtä kovasti he nyt puhaltavat pasuunaansa kaikille ilmansuunnille, tiettäväksitehden »kääntymystään».
Ja jos porvari huomauttaa, että »kyll mar tämä kaikk ny vaa hyvä o ja vallam baikallas, ett snääki Vilkk olet tull hurskaks», niin mutisee Neuvosto-Vilkk vaatimattomasti, että ehkä ei nyt sentään vielä tosin aivan hurskaskaan, »mutt ny ovakki asjat toisi ja mnuull on däys syy muutta elämätän…»
Niinhän tuo kyllä taitaa olla.
Mutta se paha maailma tuntuu vielä hieman epäluuloiselta.
(1921.)
PAREMPI JOTAIN KUIN EI MITÄÄN
Asumme täällä kuin maantien varrella olevassa talossa, jonka isäntäväki on rahtilaisten ja muiden ohikulkevien kesken tunnettu vanhanaikaisesta suopeudestaan käypäläisiä kohtaan, vaikka ne eivät aina erikoisen mieluisiakaan olisi. Matkamies voi poiketa taloon turvallisessa tietoisuudessa, että jollei talonväki hänelle nyt juuri kaulaankaan lennä, niin ei se kiellä myöskään sitomasta hevosta tikapuihin ja ajajaa käymästä tuvassa ryyppäämässä vettä ovensuussa olevasta saavista, jonka laidalta riippuu yhteinen kauha. Toiset ryyppäävät vain vettä, kehaisevat talon kaivoa, ja kopisteltuaan huopasaappaistaan lumen permannolle ikäänkuin korvaukseksi vedestä, lähtevät jatkamaan matkaansa. Toiset taas istahtavat hetkiseksi penkillekin, panevat tupakaksi, sylkäisevät puheen aluksi, kysyvät talon nimeä ja tarinoivat yhtä ja toista, talonväen hommaillessa omissa askareissaan ja kuunnellessa vieraan puhetta puolella korvalla tai kolmanneksella. Välistä vain, kun isäntä palaa tallista tai emäntä navetasta, voivat he luoda johonkin pitkäpiimäisempään kulkijaan hiukan ihmettelevän katseen: yhäkö se istuu täällä, ihan outo ukko.
Olimme jo melkein unohtaneet, että meillä on täällä kotvasen aikaa ollut melkoinen määrä Kronstadtin pakolaisia. Kun ei vierailla ole tuntunut olevan halua lähteä talosta, on niitä neuvottu talon töihin. Metsähallitus on antanut eräitä tietoja näiden töiden sujumisesta. Aluksi ei siinä suhteessa ole ollut juuri kehumisen varaa, koska näillä ammattivallankumouksellisilla on ollut peukalo keskellä kämmentä, mikäli kämmentä on täytynyt ruveta käyttämään tuottavaan työhön. Mutta työ on neuvonut tekijäänsä, niinkuin maassa tapana on, ja peukalo on vähitellen siirtynyt luonnolliselle paikalleen.
Metsähallituksen laskelmien mukaan ovat Kronstadtin pakolaisilla teetetyt työt tulleet noin kolmasosaa kalliimmiksi kuin jos oma kotimainen työväki olisi ne suorittanut. Me voimme kuitenkin nähtävästi olla tyytyväiset siihenkin, sillä pakolaisjoukon ylläpitäminen työttömänä keskitysleireissä olisi todennäköisesti ollut vielä epäedullisempaa. Nyt on viime kesän ja syksyn kuluessa tullut tällä työvoimalla kaivetuksi ojia yhteensä 124 km, perattu uittoväyliä 25 km ja tehty teitä 15 km. Aina se on sekin tyhjää parempi.