SOSIALISTIT, KOMMUNISTIT JA RASVANAHKAISTEN PUOLUE
Noottien vaihto tämän maan sosialidemokraattisen ja kommunistisen puolueen välillä näyttää päättyneen, toistaiseksi kumminkin. Käsitteitä on vähän selvitetty puolelta ja toiselta. Kommunistit vetivät henkeä, joka tahtoo välillä loppua, kun pitää jaksaa yhden puolueen haukkua niin porvarit kuin sosialistitkin ja koko maailma, ja kysäisivät sitten hiukan käheällä eikä aivan sydämellisellä äänellä, joko sosialidemokraatit ja noskelaiset tuntevat nahkansa kyllin pehmeäksi, vai lisätäänkö vielä löylyä, ja eivätkö molemmat puolueet ala vähitellen tajuta ajankohdan sopivaksi »hedelmälliseen yhteistyöhön».
Noskelaiset antoivat laajan vastauksen, jolla he todistivat olevansa yhtä pontevia sanaseppoja kuin kommunistitkin, ja asettivat muutamia vaatimuksia, sekä sen yleisen ehdon, että kommunistien olisi ruokottava suutaan eräillä navetanpuhdistusvälikappaleilla ja laimennettava 96-prosenttiset haukkumasanansa, sosialidemokraatteja arvostellessaan, ainakin 50-prosenttisiksi.
Kommunistit ovat torjuneet rukkaskädellä näin ylettömät vaatimukset ja ilmoittaneet, että koska ja kun niin on, niin ryhtyvät he jatkamaan taistelua porvareita vastaan yksin ja omilla keinoillaan, ja sosialidemokraatit saavat pitää hyvänään ne kalikat, jotka heidän kinttuihinsa tässä kahakassa kommunistien käsistä lentelevät. Samalla ovat kommunistit tehneet tiettäväksi, että
»Tässä taistelussa tulee Suomen Sosialistinen Työväenpuolue osoittamaan Sos.-dem. Puoluetoimikunnan avoimessa vastauksessa esitetyt syytökset ja väitteet, jotka koskevat suhtautumista Tarton rauhansopimuksen noudattamiseen ja 'Karjalan kansannousuun' y.m. ja jotka nyt ovat hedelmällisen yhteistyön esteenä, vääriksi, valheellisiksi ja proletariaatin etujen vastaisiksi».
Että taistelua ainakin Sääksmäellä tullaan jatkamaan tepsivämmilläkin aseilla kuin pelkällä kielenpieksämisellä, siitä antaa aavistuksen eilisessä lehdessämme ollut uutinen, jossa kerrottiin, että Sääksmäen kunnanvaltuuston kommunistinen jäsen, kirvesmies Edvard Nieminen on iskenyt puukkonsa saman valtuuston sosialistisen jäsenen, työmies Kalle Lehtosen olkavarteen.
Katsoen siihen, missä merkeissä kunnallinen toiminta Sääksmäellä tänä vuonna on alkanut, ehdottaisimme läänin maaherralle, että hän velvoittaisi Sääksmäen kunnan rakennuttamaan kunnantalon yhteyteen sellaisen asehuoneen, joka keskiajalla oli kirkoissa. Kunnanvaltuutettujen olisi tähän asehuoneeseen ennen kokouksen alkua jätettävä ne puukot, kirveet ja heinähangot, jotka he mahdollisesti ovat kokoukseen lähtiessään varustaneet mukaansa, antaakseen kokouksessa enemmän pontta sanoilleen. Vain puheenjohtajalla olisi oikeus käyttää mitään kättäpitempää, nimittäin puheenjohtajan nuijaa. Varmuuden vuoksi, koska tavallinen visakoivuinen sokerivasara keskustelun vilkastuessa ehkä saattaisi osoittautua liian tehottomaksi järjestyksen ylläpidossa, voitaisiin puheenjohtaja oikeuttaa vasaranaan käyttämään rautapuntaria.
Mutta Toholammilla saarnaava entinen kommunistien piirisihteeri Janne Kaara antaa pitkät ja kylmät vihellykset sekä kommunisteille että sosialidemokraateille. Hän on paljastanut onnellisille toholampilaisille koko humpuugin ja avannut toholampilaiset silmät näkemään, »ettei Suomessa vielä tällä kertaa ole yhtään todellista vallankumouksellista puoluetta». Kommunisteillakin kuuluu vain olevan »kitalaki täynnä suuria sanoja, joita oikein vaahtopäisenä maailmaan laskettelevat, mutta ei ole niin paljon miehuutta, että uskaltaisivat kutsua edes puoluettaan oikealla nimellään, vaan ohranaa peläten pitävät sillä väärän nimen».
Ja on Toholammin uusi apostoli luvannut, että jos hän saa tarpeelliset varat, niin perustaa hän sanomalehden ja puolueen, »johon jäseniksi pääsee ainoastaan rasvanahkaisia talonpoikia ja työmiehiä».
Vaaditaanko tulevassa rasvanahkaisten puolueessa, että rasva on oleva nahkan ulkopinnalla, vai saako sitä ja minkä verran olla nahkan sisäpuolellakin, sen saanemme kuulla sitten, kun Janne Kaara on saanut kokoon välttämättömän kapitaalin.