Puheenjohtaja nyökäytti päätään myöntymyksen merkiksi ja näytti sitten vaipuvan ankaraan ajatustyöhön. Katsojat saattoivat melkein nähdä, miten voimallisesti hänen kehittyneet aivonsa työskentelivät.
Sitten kohotti uusi puheenjohtaja päätään, tuijotti kiinteästi aapisensa kanteen ja kääntyi vihdoin valtuuston puoleen seuraavalla esityksellä: jos valtuusto olisi hyvä ja neuvoisi häntä, miten sellainen vaali on toimitettava.
Korpiselän kunnan pitkäpartaiset luottamusmiehet sipaisivat hieman ällistyneen näköisinä kasvojensa miehekkäitä kaunistuksia ja vilkaisivat sitten omituisesti toisiinsa ja alkoivat tuijottaa lattiaan.
Vihdoin eräs sosialisti lopetti tämän tukalan hiljaisuuden, selittäen puheenjohtajalle lyhyesti ja kansantajuisesti, kuinka vaali lainmukaisesti on toimitettava. Ja samalla vaivalla pyysi puhuja saada arvoisille läsnäolijoille huomauttaa, että tämä puheenjohtaja on siis todellakin, niinkuin puhuja ennen vaalia oli ennustanut, toimeensa jokseenkin yhtä pätevä kuin jos puheenjohtajaksi olisi valittu esimerkiksi vanha saapas. Niin että puhuja antoi puheenjohtajalle sen kansanomaisen ja suorasukaisen, mutta hyväätarkoittavan neuvon, että tämä irroittaisi asianomaisen puheenjohtajan paikalta ja luovuttaisi vapaaehtoisesti ja hyvän sään aikana virkansa Huoviselle.
Sitten valtuusto äänesti omin päinsä, ilman puheenjohtajan arvokasta myötävaikutusta, varapuheenjohtajan.
Puheenjohtajasta tuntui tämä mukavalta, joten hän esitti, että valtuusto samaa vauhtia valitsisi puheenjohtajalleen pöytäkirjurinkin, ja olisi valtuusto vielä senkin tehnyt, mutta ehdotetut henkilöt kieltäytyivät mitä jyrkimmin ja pontevimmin.
Sitten istuttiin ja haukoteltiin ja mentiin välillä tupakallekin ja arveltiin, että puheenjohtaja pitäköön nyt sitten itse pöytäkirjankin.
Vihdoin se sosialisteista, joka oli saanut kohtalokkaan päähänpiston esittää Iivanaa puheenjohtajaksi, nousi tekemään synnintunnustusta ja myönsi äärettömästi erehtyneensä puheenjohtajakykyihin nähden, joten hän ehdotti, että Iivana itse valittaisi vaalista maaherralle ja selittäisi kykenemättömyytensä sekä pyytäisi maaherraa vapauttamaan Iivanan hänen hartioilleen lasketusta liian raskaasta taakasta.
Korpiselän ukkojen silmät kiintyivät silloin toivon välkkeellä puheenjohtajaan.
Mutta Iivana hypisteli aapista ja hymyili leveästi ja ilmoitti, että kun hänet on kerran puheenjohtajaksi valittu, niin kyllä hän nyt aikoo siinä virassa pysyäkin.