Puoluekiroukseen joutuneet kerkkolaiset jäivät seisoskelemaan sinne omaan ulkonaiseen ja sisälliseen pimeyteensä, sinkoamatta yhtään kiveä tai edes rumaa sanaa ankaran tuomarinsa jälkeen, joka tämän odottamattoman ilmiön johdosta toteaa matkakertomuksessaan hieman ilkeästi: »Syy lienee sama kuin Ollilassakin, s.o. ei tahdottu näyttää tapojaan vieraille.»
Mutta tuomion julistaja ja täytäntöönpanija meni matkoihinsa ja kirjoitti »Hämeen Kansaan» selonteon asiasta, lopettaen sen seuraavalla kaamealla toivotuksella:
»Juokoot, tapelkoot, ja murhatkoot nyt toisensa sukupuuttoon!»
Oikein huutomerkin kera.
Tätä verilöylyä puolustaa hän sillä, että »olisihan silloin maailmassa muutamia kymmeniä hulikaaneja vähemmän — — —».
Jos me sattuisimme olemaan Someron kerkkolainen, niin kyllä me tämän jälkeen muuttaisimme kirjamme ja itsemme johonkin toiseen seurakuntaan.
(1925.)
MITÄ KUKIN KAAPPII,
sitä hän tavallisesti saapi.
K. herrat bolshevikit, joista lukija on silloin tällöin kuullut, ovat kuluttaneet paljon aikaa, vaivoja ja varoja, nyhtääkseen Venäjän suuresta ihmismerestä kaikki ihmisyyden ilmaukset ja idut. Koti, perhe, vanhempain kunnioitus, isänmaan rakkaus, uskonto ja niin poispäin ovat vanhaa porvarillista mädännäisyyttä ja typerää ennakkoluuloa, jotavastoin kommunismi, irtolaisuus ja huliganismi ovat ne päämäärät, joihin uuden ajan proletäärin kaikissa maissa yleensä ja suuressa emämaassa erityisesti on pyrittävä.