Bolshevikit tuntuvat onnistuneen tuossa yrityksessään erinomaisesti. Muissa yrityksissään he ovat vähemmän onnistuneet, mutta kansansa huliganoiminen on sujunut yli odotusten.
Pitkät ajat on neuvostolehdistö oikein tulvinut kaikenlaisia raakuuksia ja törkeitä väkivallantöitä, mitkä tavallisesti varustetaan otsakkeella »Huliganismia». Yhtä oikea olisi tietysti otsake »Bolshevismia», mutta k. herrat bolshevikit tuntuvat jostakin syystä hieman kuin kainostelevan tuon ylevän etiketin käyttämistä tässä yhteydessä. Kainous on tietysti sekin porvarillista tyhmyyttä ja ennakkoluuloa, eikä se, totta puhuen, bolshevikkeja paljon rasitakaan, vaikka miten lienee tässä asiassa jäänyt vähän tuota vanhaa hapatusta tiinun pohjalle.
Yleinen mielipide Venäjällä — kummaksemme kuulemme siis, että Venäjälläkin voi olla jotakin sellaista kuin yleinen mielipide — kuuluu olevan hyvin kiihdyksissä lisäytyvän ja paisuvan huligaanisuuden vuoksi, joka ei anna kuonohon ainoastaan yleiselle mielipiteelle, vaan myöskin herroille bolshevikeille, kun niikseen tulee, sillä oikea huligaani arvelee, että välipä tällä, ukko kuin ukko.
Yleinen mielipide vaatii mitä ankarimpia rangaistuksia, siis ampumista. Se on nyt kyllä vähän harkittava asia, sillä ikävä on ampua toveria niinkuin jotakin porvaria, mutta ikävä on toisekseen sekin, jos kaveri on niin hävytön, että nitistää jonkun kyläkomissarin. Jota myöskin tapahtuu. Nitistää ja ottaa ne hyvät, kiiltävävartiset saappaat jaloista.
Myöskin neuvostojohtajia, niitä pääjehuja, kuuluu huligaanisuuden paisuminen huolestuttavan. Niinpä onkin sisäasiain komissariaatissa näinä päivinä pidetty erikoinen neuvottelukokous, jossa on pohdittu keinoja huligaanivaaran torjumiseksi.
Tässä konferenssissa on sisäasiain komissario Beloborodov pitänyt huomiota herättäneen puheen, missä hän on maininnut, että huligaanien enemmistö on 18-25 ikävuoden välillä olevia nuorukaisia. Edelleen on toveri Beloborodov todennut, että huligaanit ovat saaneet kasvatuksensa ja heidän kukoistuksensa on niinsanoaksemme puhjennut kuorestaan vallankumousvuosina, minkä jälkeen hän on hieman surunvoittoisesti jatkanut — ikäänkuin vanha täti, joka haikailee nykyajan nuorison kevytmielisyyttä: »Perhe-elämä on muuttunut. Vanhempain auktoriteetti on hävitetty. Etenkin tehtaissa oli ennen vanhempien työläisten vaikutus nuorempiin paljon suurempi kuin nykyisin. Ylimalkaan on tapojen rappeutuminen hirvittävästi lisäytynyt».
Miksi Leninin nimessä niin hapan naama, toveri komissari? Nythän siis alkaa bolshevistinen ihannetila olla saavutettu, mikäli se tässä vajavaisessa maailmassa on mahdollista. Rehelliset bolshevikit eivät ole jaksaneet kyllin nauraa ja irvistellä ja hirnua »vanhempien auktoriteetille», ja nuorille huligaaneille on tämä valistunut maailmankatsomus erinomaisesti kelvannut.
Beloborodovin apulainen Jegorov todisti päämiehensä kuvauksen paikkansa pitäväksi ja lisäsi m.m.: »Nuoret työläiset ovat ammattitaitoonsa nähden kymmenen kertaa huonompia kuin työmiehet ennen maailmansotaa, ja heidän käyttäytymisensä on kaiken arvostelun alapuolella».
No, soromnoo. Mitäpä sillä oikeastaan väliä.
»Pravda» kertoo puolestaan, että tammi-heinäkuun välisenä aikana on yksin Pietarissa rekisteröity 12,000 huligaanitekoja koskevaa tutkintopöytäkirjaa. Miliisi ei mahda juuri mitään huligaaneille, mitkä lyöttäytyvät joukkioiksi, joita vastaan mahtavatkaan miliisiosastot eivät voi sitä eikä tätä. Merkillepantava on bolshevikkien pää-äänenkannattajan ilmoitus, että melkoinen osa huligaaneista on kommunisteja, etupäässä punaisten nuorisokerhojen jäseniä.