»Oi Venäjä! minne kiidät sä?» kysyy Gogol. »Suloista helyä soittavat tiukuset, ilma jyrisee ja myrskyksi yltyy. Ohi vilahtaa kaikki, mitä maan päällä on, ja karsaasti katsellen syrjään väistyvät muut kansat ja valtakunnat».
Juuri niin. Justiinsa.
(1926.)
KOMMUNISTI MUISTI SAATAVANSA
Kommunisti ja porvari asuvat naapureina eräässä pitäjässä täällä
Uudenmaan läänissä.
Kommunistilla on torppa ja porvarilla jonkinlainen talo. Niinkuin molemmin puolin asiaan kuuluu.
Kuinka sitten lie sattunut eräänä lämpöisenä heinäkuun päivänä 1915 leipä kesken kaiken lopahtamaan siinä porvarin talossa. Taikina oli kyllä kohoamassa, mutta eihän se joutunut tähän hätään.
— Juokse pyytämässä leipä lainaksi tuolta Heikin torpasta, sanoi emäntä palvelustytölle, ja tyttö lähti juosta hanttuuttamaan, toimitti asiansa ja saikin leivän kainaloonsa.
— Kyllä se kohta maksetaan takaisin, vakuutti tyttö ja kommunistin emäntä sanoi, niinkuin semmoisessa tapauksessa sanotaan, että ehtiipähän tuon.
Se päivä kului, ja kului seuraavakin, mutta leipää ei kuulunut takaisin.