Ja porvareilla on miljoonia.
(1918).
KARTTULAN TALLUSKYLÄN TOVERIEN GRAMOFOONI
Vuoden kestäneen horrostilansa jälkeen olivat työväentalot Karttulassakin vapautetut porvarillisesta painajaisestaan ja saattoivat taas esteettömästi jatkaa ylevää, kohottavaa ja isänmaallista toimintaansa veljeyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden punaisten periaatteiden kehittämiseksi täällä kylmässä pohjolassa, ja niinpä nähtiin Maarianpäivänä myöskin Talluskylän toverien tallustelevan kepein askelin talollensa aloittamaan uuden ajanjakson Talluskylän internatsionalessa oivallisella ja reilulla talluskyläläisellä tavalla.
Iltaman ohjelmasta näkyi tulevan lupaava, m.m. musikaalisessa elikkä suomeksi sanoen soitannollisessa suhteessa, sillä myöskin naapuripitäjän etevimmän pontikkakauppiaan nähtiin pyrkivän kohti talluskyläläistä aatteen ahjoa, vetäen perässään kelkkaa, jossa oli suuri laatikko, minkä kannesta pisti esiin, ylevänä ja avomielisenä, upea gramofoonitorvi, joka tavattoman suurena ja loisteliaana säteili maaliskuisen iltapäiväauringon hehkussa, ja oli näkyväisenä takeena, ilmoituksena ja reklaamina niille raikuville sävelten aalloille, jotka olivat kätketyt tuohon kelkassa olevaan laatikkoon ja odottivat vain koneiston virittämistä ja levyn ja neulan paikoilleen panemista täyttääkseen ihanilla sfäärien soinnuilla ilmakehän Talluskylän työväentalolla ja sen lähimmässä ympäristössä.
Ja musiikkia saatiin sinä iltana kuulla Talluskylän »yhtistyksessä», moniäänistä ja sekaäänistä musiikkia, kimakkaa kuin kalasääksen kirkuminen ja karheaa kuin vanhan variksen vaakkuminen. Sillä naapuripitäjän miehen gramofooni oli kaikkein uudenaikaisinta mallia. Ei edes itse Edissonkaan ole kai voinut sellaisesta uneksia. Se ei laulanut itse yhtään kiekausta, niinkuin vanhanaikaiset gramofoonit tekevät, vaan se laulatti sitä enemmän muita, eikä ainoastaan laulattanut, vaan vieläpä tanssittikin. Sen levyt olivat 200 — 500 gramman pullojen muotoisia, ja kun Talluskylän toverikunta oli muutaman tunnin asetellut niitä sisälmyksiinsä, niin ei ollut puutetta laulusta enempää kuin muustakaan äänen runsaudesta, ja myöhemmällä oli koko meininki yhtenä hulinana.
Sellainen oli se uusi ja ihmeellinen gramofooni, ja niissä merkeissä alkoi työ aatteen hyväksi Talluskylässä.
(1919)
MIKSI KAPINALLISESSA VUOHENSALOSSA UUNIT KAADETAAN
Käkisalmen pitäjän Vuohensalon kylän asukkaat ovat alkaneet särkeä uunejaan isojen rautakankien avulla. Mahdollista on, ettei Käkisalmen pitäjän Vuohensalon kylässä ensi kesänä ole enää yhtään uunia. Tämä saattanee sinusta kuulostaa kummalliselta, mutta kyllä sinä asian käsität, jahka minä sen selitän. Niinhän on tapahtunut monessa muussakin asiassa.