Toveritar Kaisa Kompura sanoi takaisin tupaan tultua, että mitähän se Mikko Tarjus meinaa, kun kuulee morsiamensa olevan lukon takana kahden kesken tuntemattoman miehen kanssa. Tälle aiheettomalle huomautukselle kuultiin useiden miesten päästävän ala-arvoisen naurunhörinän.
Tov. Justus Tiilikainen nuhteli Kaisa Kompuraa kiivaasti epäkommunistisesta puhetavasta ja toveri Kuusisen kunnian loukkaamisesta halpa-arvoisella epäluulolla, jolloin toveritar Kaisa Kompura alkoi räkättää vastaan ja haukkua tov. Tiilikaista kerrassaan epäparlamenttaarisella tavalla.
Justus Tiilikaisen haukkuessa vastaan ja yleisen tunnelman uhatessa täten joutua häiriöön käskivät useat karjuen kumpaakin pitämään turpansa kiinni.
Toveritar Reeta Sinkkonen sanoi vallankumouksellisen köyhälistön sankarien olevan kaikkien epäluulojen yläpuolella akallisissa asioissa, koska he elävät aatteellisuuden ilmakehässä.
Justus Tiilikaisen sanottua rumasti Kaisa Kompurasta ja lausuttua, että Kaisa itse olisi halunnut sinne aittaan, jos olisi huolittu, vaikka silloin kyllä olisivat kirjoitusneuvot olleet tarpeettomat, sylki toveritar Kaisa Kompura toveri Justus Tiilikaista vasten kuonoa ja yritti repiä silmät hänen päästään, mikä vastavallankumouksellinen toiminta saatiin toisten toverien väliintulolla ehkäistyksi.
Tov. Aatami Lötjönen, joka oli lähtenyt Törkysen saunan taakse kuuntelemaan, palasi ilmoittaen, että neuvottelut yhteisestä rintamasta sujuvat täysin lojaalisti, koska komitean jäsenet Näppinen, Huttunen ja Tarjus jo ryyppäävät samasta pullosta noskelaisten kanssa.
Muutamat luokkatietoisista tovereista lausuivat epäilyksen, että komitea saattaa kukaties jäädä sinne yhteiselle rintamalle koko illaksi, minkä johdosta yksimielisesti päätettiin lähettää Pussisen poika hakemaan komiteaa kotiin, ellei sitä pian alkaisi kuulua.
Toveritar Reeta Sinkkosen sytyttäessä tuvan katossa olevaa lamppua, koska jo alkoi hämärtää, palasi komitea Törkysen saunalta omasta alotteestaan ja vapaasta tahdostaan.
Kansan syvien rivien kysymykseen, kuinka lähetystö oli onnistunut tehtävässään, vastasi puhemies Jerobeam Näppinen jossain määrin sammaltaen, että lähetyskunta oli onnistunut kiitettävästi kaikin puolin ja että sovinnollinen yhteistoiminta vallankumouksellisen proletaarin molempien siipien välillä on saanut tosiperäisen perustuksen.
Justus Tiilikaisen kysymykseen, olivatko nosket asettaneet joitakin ehtoja puolestaan yhteistyötä varten, ilmoitti Israel Huttunen parin nikotuskohtauksen keskeyttämänä noskelaisten päävaatimuksen olevan, että kommunistit lakkaavat vaalitaistelun ajaksi kiihotuksesta noskelaiskoplaa vastaan.