MAALAISAIHEISIA PAKINOITA
Kirj.
Tiitus [Ilmari Kivinen]
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1928.
SISÄLLYS:
Talvinen tarina Jyväskylän—Haapamäen radalta
Kaskisissa kaivetaan
Pitäisi olleen tapahtunut Ilmajoen Huissinkylässä
Kertomus suhisevasta haamusta Iisalmen kaupungissa
Rauhansopimus Asikkalassa
Vapautta rakastava sonni
Kadonnut paratiisi
Pohjoistuulen vaikutus Tornion saunaoloihin
Naisen onni
Kemiallisia kuulumisia
Kyllähän maailmaan ääntä mahtuu
Minkätähden Somerniemellä ammuttiin rakastavaisia haulikolla
Härmäläistä
Me luulemme voivamme katsoa
Kun sällit lähtivät reisulle
Kaameita luonnonilmiöitä Ullavalla
»Vaarallinen nainen» Varkaudessa
Kun riihtä tappavan härjän suu sidotaan
Spiritistisiä istuntoja Enonkoskella
Luonnollisen näköinen mustalainen Joensuun teatterissa
Minkätähden Vimpelin miehiä niin hirveästi haukotutti
Karvaiset pikkuäijät olleet suuressa vaarassa Sippolassa
Sepän lehmä
Mäntyharjun kummitus
Kenttijärveläisten karhu
Kovalle se ottaa Kuopiossakin
Ikävä väärinkäsitys
Päijänteen länsirannalta
Toltaa ja Lammi ja teiskolainen sisu
Kihlasormus
Alakuloinen kertoelma Pieksämäen eteläkulman sonniyhdistyksestä
Kauhun yö Kajaanin »askeettisessa» kaupungissa
»Hongat nuokkuu Imatralla»
Suomen kansa on taas ampua paukutellut
Hiljainen murhenäytelmä syksyiseltä maaseudulta
Rantasalmen indeksi
Rantasalmen ukko ja hänen 400 mk maksanut pässinsä
Nivalan seurakunta »ankaran hämmästyksen ja pelon vallassa»
TALVINEN TARINA JYVÄSKYLÄN—HAAPAMÄEN RADALTA
Oli Vihtorin päivä maalisk. 22 p:nä 1920.
Kapeana, mustana nauhana ujuttautui Jyväskylän—Haapamäen rata halki Keski-Suomen viattoman valkeiden, pulmuspuhtoisten maisemien, ja pitkin tätä nauhaa ponnisteli eräs rautateillämme niin tavallisista tavarajunista kohti Jyväskylän kaupunkia.
Tavarajunat ovat luonteeltaan hiljaisia, miettiväisiä matkustajia. Niillä on tavallisesti varattuna hyvää aikaa taipaleellensa, ja kun keli on hyvä ja pyörät kunnollisessa voiteessa, sujuu matka niiltä enimmäkseen melkein huomaamatta. Niillä on aikaa ihailla luonnonkauneutta ja tuhatjärvien maan vaihtelevia maisemia, ja niillä on aikaa vaipua runollisiin unelmiin tai filosoofisiin mietiskelyihin maailmasta ja sen menosta jarrumiehineen ja asemapäällikköineen ja ratainsinööreineen sekä radan varrella olevine pitkine, ruokahalua kiihoittavine halkopinoineen. Ja jos tuollainen miettiväinen tavarajuna olisi tutustunut Hamletiin, niin voisi se kaikessa vaatimattomuudessaan pyytää saada kannattaa hänen huudahdustaan: »Horatio, taivaassa ja maass' on paljon, jot'ei sun järkioppis uneksikaan!»