Valtuusto pökertyi.
Muutamat suut loksahtivat vähän auki, mutta mitään ääntä ei kuulunut.
Salissa vallitsi haudan hiljaisuus.
Ei kuulunut edes kärpäsen surinaa, koska oli vielä talvi.
Puheenjohtaja uudisti yrityksensä:
— Jaa tai ei!
Taas avautuivat, epäinhimillisillä ponnistuksilla, muutamat suut, mutta mielenliikutus oli ylivoimainen. Se salpasi hengityksenkin.
Ei ääntä… ei äännähdystäkään, ei hiljaisinta huokausta…
Olisi voinut kuulla neulan putoamisen lattialle. Mutta yhtään neulaa ei pudonnut.
Pitkä äänettömyys.