Määrättynä iltana on Messukylän kunnantalolle kokoontunut ahdinkoon asti väkeä, sali täyteen ja enemmänkin, niin että osan iltamavieraista on täytynyt seisoa 5 mkan seisomapaikoilla eteisessä.
Seuratessamme edelleen rauhallisesti ja puolueettomasti tapahtumain kehitystä on meillä tilaisuus todeta, että sittenkuin reisusällit olivat ovella kantaneet pääsymaksut kaikilta niiltä, jotka saliin ja eteiseen mahtuivat, olivat he ryhtyneet ohjelman suoritukseen.
Tässä oikeassa ja asianmukaisessa tarkoituksessa oli väliverho vedetty pois näyttämölavan edestä, jolloin yleisölle on paljastunut suosittu suomalainen messu kyläläisille kaikista edellisistäkin näytöskappaleista tuttu kesämaisema oikealla ja vasemmalla kasvavine lyhyenläntine koivu- y.m. puineen ja taustalla olevine sinisine järvenpintoineen, jolla auringonsäteet kimmeltäen karkeloivat.
Messukyläläisen iltamayleisön ihailtua tätä tunnettua, mutta aina kuitenkin mielenkiintoista näköalaa jonkin aikaa kaulat kurkollaan, ovat iltaman järjestäneet reisusällit tulleet tavallisissa luonnollisissa pukimissaan, ilman teennäistä teatterivaatetusta, kasvojen maalausta, peruukkeja ja tekopartoja näyttämölavalle, ottaneet lavalla olevat matkapussit selkäänsä, luoneet yleisöön lyhyen, jollain tavoin erikoisen silmäyksen, ja poistuneet kulissien taakse.
Tämän jälkeen on Messukylän taiteenharrastaja- ja teatteriyleisö tuijottanut noin puolen tuntia edessään olevaa runollista järvi- ja metsämaisemaa, jopa tullut lopulta jonkinverran levottomaksikin, kun ei esiintyjiä ole kuulunut takaisin.
Tosin on eräs eturivissä istuva ukko, jolla on näyttänyt olevan hyvää aikaa, vakuuttanut, että kyllä kai ne sieltä tulevat, minne ovat menneetkin, mutta ovat messukyläläiset kuitenkin lopuksi nousseet lavalle ja menneet katselemaan kulissien taakse ja nähneet siellä ikkunan olevan auki, ja kuulleet, että noin puoli tuntia takaperin on pari sälliä, joilla on näyttänyt olevan jotenkin kiire, juossut kunnantalolta päin pussit selässä asemalle ja noussut sieltä pohjoiseen päin lähteneeseen junaan, joka pysähtyy ensi kerran vasta kahden tunnin matkan päässä Messukylästä.
Näin on tapaus kaikessa suoraviivaisessa yksinkertaisuudessaan.
Me, niinkuin jo alussa saimme kunnian huomauttaa, emme oikein käsitä, mitä syytä messukyläläisillä on ollut siihen hirvittävään neekerimetsästysmäiseen ja jumalattomaan kiroilemiseen, mikä sinä iltana ja sitä lähinnä seuraavina päivinä on kaikunut ei ainoastaan Messukylän kunnantalossa ja sen lähimmässä ympäristössä, vaan kaikkialla muuallakin tällä paikkakunnalla, ja joka kiroileminen, vannominen, sadatteleminen ja syljeskeleminen on ollut etupäässä kohdistettu puheenaolevien iltamien toimihenkilöitä ja heidän esittämäänsä näytöskappaletta vastaan.
Olivathan sällit luvanneet esittää: kun sällit lähtee reisulle. Ja he olivat sen esittäneet. Elleivät messukyläläiset saa sitä kalloihinsa mahtumaan, niin emme me mahda sille mitään, ja rauha heidän tomulleen. He eivät silloin paljoakaan käsitä nykyaikaisesta näyttämötaiteesta.
Sällit olivat mielestämme täyttäneet tehtävänsä kantaessaan pääsymaksut ja esittäessään näytöskappaleen. Tanssin suorittaminen ei enää kuulunut heille, vaan yleisölle itselleen.