Minuutin kuluttua alkoi Varkauden taiteenharrastajien kasvoille levitä omituinen hymy, ja pienen ajan perästä kuuluivat jo ensimmäiset, aluksi hieman hillityt nauruntyrskähdykset.
Teatteriseurueen mielenmaltin kunniaksi on kuitenkin mainittava, etteivät nämä sopimattomat ilonpurkaukset sanottavasti tuntuneet saavan heitä sekaantumaan osissaan, ja primadonna, »vaarallinen nainen», lukea paukutti täyttä vauhtia osaansa, jonka hän tuntui lukeneen aika hyvin ulkoa, ja kappaleen murheellinen toiminta kehittyi tärisyttäviksi ristiriidoiksi; ja mitä surullisemmaksi toiminta näyttämöllä kehittyi, sitä iloisemmaksi kehittyi mieliala katsomossa, ja kaikkein liikuttavimmissa kohdissa puhkesi yleisö ukkosenkaltaiseen naurunremakkaan.
Vihdoin koko teatteriyleisö vääntelehti vastustamattoman, hysteerisen naurun kourissa, ja kun eräälle naurajista tuli pieni, mutta äänekäs vahinko, ulvoi koko sali naurusta. Ja lopuksi täytyi suurimman osan yleisöä poistua kesken näytännön, koska se pelkäsi kuolevansa naurusta, mutta jotkut lujarakenteisemmat kestivät loppuun asti nauraen, uikuttaen, nikotellen ja käsiään paukuttaen, joten teatterikiertue niitti Varkaudessa verrattoman »naurumenestyksen», jota se kuitenkaan ei liene murhenäytelmällään tarkoittanut.
Mutta vielä seuraavana päivänä kaikui Varkaudessa joka talosta väsynyt, sortunut nauru, ja se räjähti aina uudella voimalla, kun joku läsnäolijoista yritti matkia murhenäytelmän liikuttavimpia kohtia ja »vaarallisen naisen» eleitä.
On hauskaa, että maaseudullakin saadaan välistä taidenautintoa. Se on jalostavaa ja virkistävää, vaikka se välistä paneekin vatsa- ja naurulihakset liian kovalle koetukselle.
(1921.)
KUN RIIHTÄ TAPPAVAN HÄRJÄN SUU SIDOTAAN
A:n pitäjässä tuolla pohjoisessa päin on luonnollisesti sielunhoito järjestetty virallisesti samalle vakiintuneelle kannalle kuin muissakin enemmän tai vähemmän kristillisissä, väkilukuisissa ja vakavaraisissa seurakunnissa kirkkoherroineen ja kappalaisineen, lukkareineen ja kellonsoittajineen ja haudankaivajineen, jotka kaikki istuvat ja hallitsevat kirkonkylässä, mutta syrjäkylillä ollaan lähemmässä kosketuksessa saarnamies Mooses Makkaraisen kanssa, joka järjestää saarna- ja herätystilaisuuksia milloin missäkin kylässä ankarasti kolistellen valveille kyläläisten omiatuntoja, jotka osoittavat arveluttavaa taipumusta vaipumaan sikeään synnin horrokseen, jos väkevä hengenmies Mooses Makkarainen pitemmäksi aikaa sattuu jäämään kylässä käymättä.
Nyttemmin ilmoittavat huolestuneet seurakuntalaiset, että Mooses Makkaraisen hiippakuntaan vakinaisesti kuuluva P:mäen kyläryhmä on vetänyt päälleen Mooses Makkaraisen vihat ja joutunut kärsimään niiden seurauksista, ja vaikka me emme voikaan asiaa auttaa, niin kerromme kuitenkin syyn, koska P:mäen kyläläisille näyttää tuottavan jonkinlaista lohdutusta, että heidän kohtalonsa tulee tunnetuksi laajemmaltikin.
P:mäen kylässä on Mooses Makkaraisen johdolla tätä ennen pidetty lukuisat seurat notkuvine pöytineen ja suurine nokikylkisine kahvipannuineen, jopa välistä rusinasoppineenkin, ynnä tuottoisine kolehteineen, jotka ovat yhdessä ravintolapuolen tuottamien tulojen kanssa langenneet Mooses Makkaraiselle sen apostolisen ohjesäännön mukaan, että evankeliumin saarnaajan pitää evankeliumista elatuksensa saaman.