Joensuulaiset saivat päähänsä, että tähän leiriin olisi saatava ainakin yksi oikeakin mustalainen, ja kun Joensuunkin puolessa on kotitarpeiksi tätä tummaveristä, levotonta heimoa, niin löydettiinkin pian eräs tarkoitukseen sopivalta näyttävä mustalainen, joka oli niin mustalaisen näköinen kuin vain mustalainen voi olla.
Tästä mustalaisesta tehtiinkin sitten »Preciosan» mustalaisleirin pää-, yli- ja ukkomustalainen.
Mustalainen ryhtyi suurella asianharrastuksella ja palavalla taiteenrakkaudella harjoittelemaan osaansa, ja mikäs konsti mustalaisen olikaan esiintyä mustalaisen osassa.
Olihan hänellä siihen kieltämättä ilmeiset n.s. luonnolliset taipumukset.
Mustalaisleirin muut jäsenet olivat näitä tavallisia Joensuun valkolaisia, joiden naamat olivat jossakin määrin noetut, että hekin näyttäisivät mustalaismaisemmilta.
Sitten tuli »Preciosan» jännityksellä odotettu ensi-ilta, ja joensuulaiset vaelsivat vaimoineen ja lapsineen teatteriin.
Mustalaisleiri herätti katsojissa mieltymyksen tunteita. Tosin nämä mustalaiset esiintyivät, kävelivät lavalla ja puhuivat ja lauloivat hieman epämustalaisessa asussa, nimittäin »Simsonin ja Delilan» avohihaisissa israelilaispuvuissa, mutta menihän se mukiin niinkin, eikä pikkuseikkoihin kannata kiinnittää huomiota.
Päähuomio kiintyikin luonnollisesti itse mustalaisiin ja varsinkin siihen nimenomaiseen ukkomustalaiseen, oikeaan mustalaisten mustalaiseen, ja pian alkoikin katsomossa kuulua hillittyä sipinää:
— Kahtokeehan tuota yhtä!
— Jopa s'oon osanna laittoo ihtesä hyvästi!