— En minä nyt sitä tarkoittanut! sanoi se kenttiläinen halveksivalla äänellä ja oli edelleenkin vihaisen näköinen. — Mutta jos te olette nyt peljättäneet sen meidän karhun rajan toiselle puolen, niin vaadin minä teille edesvastausta!

Sanoi ja sylkäisi.

Siitä oli leikki poikessa aivan tarkkaan.

Kenttiläiset seisoivat nyt uteliaassa piirissä karhunhiihtäjien ympärillä, mutta tasavallan sotilas, jonka ei ole lupa pelätä pirujakaan, ei ainakaan pienempiä, hymyili vain ja kehui tuntevansa »lakipykälät», mihin vihainen karhunpeljätyskorvauksen karhuaja ylpeästi vastasi tuntevansa hänki »omansa».

Neuvotteluja jatkamalla päästiin kuitenkin lopulta jonkinlaiseen sovintoon, eivätkä kenttiläisetkään sitten enää puhuneet vahingonkorvauksesta, vaikka heidän oma rakas karhunsa juoksikin ryssän rajalle päin, niin että pakarat hetkuivat.

Tästä asioiden suotuisammasta käänteestä rohkaistuneena ehdotti nyt eräs hiihtomiehistä, että perustettaisiin eräänlainen yhtiö ja solmittaisiin yhteinen liitto karhun tappamiseksi, koska kerran kaikki ovat ajaneet samaa karhua, mutta se vihaisesti katsonut mies sanoi valittavalla äänellä, ettei hän voi suostua siihen, koska se on niin pieni ja laiha karhu, painaneeko enempää kuin 50 kiloa, eikä niistä rahoistakaan tulisi miestä päälle kuin vaivaiset 100 mk. Ei se vetele.

— Niin, menkää te vain kotiin, sanoivat kenttiläiset, kyllä me pidämme huolen siitä karhusta, ja ne viisi miestä läksivät hiihtämään takaisin asuinsijoilleen ja neuvoivat lähtiessään kenttiläisiä, että jos saatte taas sen karhunne kierrokseen, niin rakentakaa aita sen ympärille ja pankaa aidanseipääseen taulu, mistä vieraat näkevät, että se on teidän karhunne. Sen parempi, jos merkitsisitte ne karhunne omistajien merkeillä niinkuin porotkin.

Kenttijärveläiset kuuntelivat näitä hyväntahtoisessa, mielessä annettuja neuvoja äänettöminä lausumatta niistä edes kiitoksia, minkä jälkeen he läksivät etsimään karhuaan ja kuuluvatkin löytäneen sen.

Mahdollisesti ovat he sen aidanneetkin, niinkuin kylässä käyneet vieraat neuvoivat.

(1923.)