— Jaa, että kuin…? kysyi isäntä epätietoisena.
— Niin, että joko se N.N:nen on kypsä?
Isäntä raapi sänkistä leukaansa, yskähti neuvottomana ja sanoi sitten:
— Enhän minä nyt oikein ymmärrä…
Mutta laiha mies kuiskutteli:
— Älkää nyt tuossa… kyllähän te sen ymmärrätte! Ikävä juttu tietysti, mutta saanhan minä sitten hänen huoneistonsa? Eikö niin, annattehan te sen minulle? Kyllä minä maksan, mitä vain haluatte. Hyvä, kiltti isäntä, saanhan minä sen N.N:sen huoneiston?
— Niin, mutta eihän se ole vapaakaan, mutisi isäntä. — N.N:nen asuu siinä. Mitenkäs minä sitä…
— Jassoo, eikös se vielä olekaan…? Mutta heti kun se tapahtuu, niin ilmoitattehan minulle?
Ja laiha mies hiipi varpaisillaan ulos ovesta iskettyään vielä lähtiessään isännälle merkitsevästi silmää salaisen yhteisymmärryksen vakuudeksi.
Isäntä palasi päätään raapien nojatuoliinsa ja ajatteli, että olikohan se hullu vai mikä?