He kohottivat pyssynperät paljaille, punertaville ja hikisille olkapäilleen, tähtäsivät taivaalle hyvin tarkasti ja laukaisivat yhteislaukauksen. Ja toisen ja kolmannen ja neljännen, ja ylipäätään niin kauan kuin patruunoita riitti.
Ja jylisevä kaiku vastasi joka kerta Päijänteeltä ja metsäisiltä vaaroilta.
Sitten loppuivat patruunat.
Vanhimman jälkimmäinen veli puhkesi kyyneleihin ja todisti, että elämä on murheen astia, ja ettei ole mitään pysyväistä Päijänteen länsirannalla, koska patruunat juhannusyönäkin loppuvat kesken, mutta vanhin veli huomautti, että onhan kellarissa vielä 3 kpl kantopommeja, ja ne paukahtaisivat varmastikin vielä kovemmin kuin pyssynrämät, ja koko Suomen paljon kärsinyt kansa iloitsisi.
— Juu, varsinkin jos ne laukaistaan kaikki yhtä aikaa, lisättiin neljännen veljen taholta.
Tietysti noudettiin kellarista ne kolme kantopommia. Aatamillisessa juhannusasussa olevat veljekset tanssivat näiden kunnioitettavien ja ajanmukaisessa uudisviljelyksessä hyödyllisten pikku velikultien ympärillä juhlallisen piiritanssin, minkä jälkeen kantopommit pistettiin erään pihamaalla olevan kiven alle ja sytytettiin yhtä aikaa.
Veljekset juoksivat pellolle navetan nurkan taakse, mistä kurkistelivat.
Hetkisen kuluttua täräytti taloa ja kylää mainio ppppppamaus.
Istualleen pudonneet veljekset kömpivät sittemmin ylös pehmeästä ja kotoiselta tuoksahtavasta peltomullasta, pyyhiskelivät maa-emon merkkejä asianomaisista paikoistaan ja olivat vakuutetut siitä, että se oli paukku, joka vissiin kuului kauemmaksikin.
Sitten he palasivat pihaan ja myönsivät, että kivi, jonka alla kantopommit olivat olleet, oli lentänyt hiiteen, eikä ainoastaan kivi, vaan myöskin kaikki talon ikkunat. Osa niistä sitäpaitsi puitteineen.