— Aapo, ooks sää kuullu mittään?
Kuorsausta.
Velimies tempasi kylpyvastan Aapon pään alta ja kylvetti Aapoa kuiviltaan, kunnes Aapo jälleen avasi vasemman silmänsä.
— Häh? Mua niin nukuttaa…
— Eks sää sitten oo kuullu yhtään mittään?
— En oo… ooks sää sitten kuullu…?
Ja samassa uinahti veli Aapo entistä makeampaan uneen.
Juhannuspäivän aamuna alkoivat veljekset juoda kaljaa ja piimää ja asettaa uusia ikkunoita paikoilleen, ja matkustaessamme eilen etelään päin tältä mukavalta paikkakunnalta alkoi talon koillispää jo olla kutakuinkin asuttavan näköisessä kunnossa.
(1923.)