— Se putosi minun suuhuni, ja minä vahingossa nielaisin sen! huusi sulhanen syöksähtäen kalpeana ylös. — Nyt se karvastelee ja krahnaa ruokatorvessa… hyvä isä… kraa… kraa… krakakk… ei se tule ylös… kraukk… sinne se meni…
— Lääkärille! huusi morsian. — Heti lääkärille!
Ja lääkärille sitä lähdettiin, vieläpä paljoa hurjempaa vauhtia kuin äsken pappilaan.
— Jahah, sanoi lääkäri, vai sormuksen te nielaisitte. No koetetaan nyt tätä konstia.
Lääkäri antoi sormuksennielijälle kuvottavia lääkkeitä, ja sulhanen huusi: yök… yök… mutta turhaan. Sormus ei tullut ylös.
— No, ei tarvitse hätäillä, sanoi lääkäri, — Tallessapahan se siellä on. Eivät sitä ainakaan varkaat ensi yönä varasta. Ja luonto tekee tehtävänsä. Jollei sormus satu eksymään harhateille, niin tulee se kyllä neljänkolmatta tunnin kuluessa jälleen päivänvaloon. Passatkaa vain päälle…
Seuraavana päivänä kuulutettiin kirkossa ensi kerran kristilliseen avioliittoon talollisen poika ja karjakko.
Mutta sulhasen kotona vallitsi jännitys, ja nuori pari oli antautunut kullankaivajan alalle…
(1923.)