Pahamaineiseen, itaraan ja ahneeseen, mutta meille taloudellisesti kannattavaan tapaamme pyydämme taas mankua ja lainata naapurien vasikkaa kyntääksemme sillä saviliejuista perunamaatamme. Antakoot sen meille taas tämän kerran anteeksi veli Kaukoranta ja hänen »Länsi-Savonsa», josta olemme varastaneet tiedot Pieksämäen eteläkulman sonniyhdistyksen lyhyestä, mutta iloisesta ja kauniista elämästä sekä murheellisesta, varhaisesta ja valitettavasta kuolemasta.

Lehahtipa joltakin tuulensuunnalta lentämään karjanhoidon kohottamisaatteen ja suomalais-kansallisen sonnimielisyyden henki ja saapui suurella siipien havinalla erääseen kylään jonnekin Pieksämäen eteläkulmalle.

Tarttui silloin ukkoihin halu takertua maitotaloudellisiin asioihin ajanmukaisuuden ja eteenpäin ja ylöspäin pyrkimyksen katsannossa, ja kun oli poltettu monta piipullista ja töpeksitty useita syvämietteisiä sylkäyksiä, niin päättivät he keskenään, että ensimmäinen ehto on sonniyhdistys.

Kirjoitettiin tämän johdosta karjanhoidon ammattimiehelle, että tulla ja neuvoa, ja ammattimies tuli.

Ammattimies tuli ja puhui. Te olette aivan oikealla jäljellä, sanoi hän. Ihmiskunnan kehitys alkoi vanhasta Aatamista, ja karjakannan kehitys, myöskin Pieksämäen eteläkulmalla, alkaa sonnista. Siis on perustettava sonniyhdistys. Se on ajan tunnus. Se on se suuri silta, josta runoilija ennustaa ja joka kokoaa yhteen Väinämön heimon, jonka lapset nyt ovat hajallaan kuin tuulispäässä hapset.

Ja ammattimies pyyhkäisi salaa hihansuullaan kosteuden silmäkulmastaan ja rykäisi ja kysyi: onko se siis kansan tahto Pieksämäen eteläkulmalla, että perustetaan sonniyhdistys?

Johon kansa murahti yksimielisesti, että: on!

No silloin se alkoi sujua, ja ammattimies valmisti tyytyväisen hälinän vallitessa yhdistyksen perustamiskirjat ja pani sitten kynän ja paperia pöydänkulmalle ja sanoi, että tähän kirjoittavat nyt nimensä ne, jotka sonniyhdistykseen liittyvät, ja ukot niistivät vuoronperään ja kävivät piirtämässä nimensä.

Sonniyhdistys oli perustettu!

Ihastuneet ukot kysyivät: näinkö mukavasti se mennä muljahti?