Koska asia oli kiireellistä laatua, juoksivat miehet heti ikkunan ääreen ja hyppäsivät ulos ikkunasta pimeyteen, missä kuului vain honkien humina ja Imatran ikuinen, mahtava pauhu. Vaatteita ei ollut aikaa ottaa mukaan, mutta pullot he tietenkin tempasivat lähtiessään. Pitihän entinen jätkäkin, joka avattu pullo kädessä putosi laiturilta mereen ja vaipui pohjaan kuin kivi, peukaloaan pullon suulla siihen saakka, kunnes hänet oli saatu nostetuksi takaisin laiturille.
Imatran »maalle sulle kiusatulle» voitonvirttä laulaessa juoksi kolme alastonta miestä edellä ja poliisit perässä läpi metsien, yli kivien, kantojen ja piikkilankojen. Pullotkin jo putosivat, mutta pakolaisilla ei ollut aikaa ruveta niitä etsimään, mistä huomaamme todeksi Petöfin sanat, että vapaus on ihmiselle sentään kaikkein kallein.
Sitten ne alastomat miehet katosivat. Niitä ei näkynyt missään. Moni on ennenkin kadonnut Imatralla, niin ettei häntä ole näkynyt missään, mutta poliisit arvelivat, etteivät nämä miehet olleet kadonneet samalla tavalla. Poliisit eivät ruvenneet etsimään heitä vedestä Imatran alapuolelta, vaan etsivät heitä itsepintaisen uutterasti maalta Imatran yläpuolelta.
Ja maalta ne lopuksi löytyivätkin. Metsästä läheltä Imatran asemaa, missä he lymyilivät puitten takana edelleenkin alastomina, niinkuin kolme häveliästä Aatamia. He olivat ennättäneet jo jäähtyä ja kuivaa ilman lakanoita ja hierontaa.
Esivalta laski kouransa triumviraatin paljaille olkapäille, minkä jälkeen lähdettiin kävelemään uusia kohtaloita kohti.
(1923.)
SUOMEN KANSA ON TAAS AMPUA PAUKUTELLUT
Vaihtelevalla menestyksellä. Välistä tulee oikein mestarilaukauksiakin, välistä taas menee ampu vähän vikaperäksi.
Niinpä tapahtui Ranualla, että metsämies ja poromies Vähäkuopus oli haulikkoineen metsää samoilemassa ja äkkäsi lihavan koppelon maassa mäntypuun juurella. Vähäkuopukselle tuli kiire lataamaan tuliluikkuansa, joka ei sattunut olemaan panostettu. Metsämies tunki kiireesti patruunaa paikoilleen, mutta se takeltui jotenkuten eikä tahtonut mennä piippuun. Koppelokin siinä alkoi jo levottoman näköisenä mullistella unisia silmiään, että mitäs se Vähäkuopus siinä häärää ja kunhan ei sinulla vain olisi pahat mielessä?
Siinä hötäkässä tuli Vähäkuopus temmanneeksi puukon tupestaan ja, ehtimättä tarpeeksi pohtia toimenpiteen kaikkia puolia ja mahdollisia seuraamuksia, napauttaneeksi puukon päällä patruunan päähän, nallin kohdalle.