Pyssy silloin laukesi, mutta väärinpäin, ja Vähänkuopuksen näkö ja kuulo olivat sitten jonkin aikaa sekaisin, niin ettei hänen ollut aluksi helppo saada selville, mikä hänen aistimuksistaan oli näköä ja mikä kuuloa. Otsaan sattunut hauli vei mennessään viipaleen otsanahkaa, ja patruunan peräpuolisko sekä puukko matkustivat yhdessä omin päinsä metsään, eikä niitä ole sen jälkeen nähty, enempää kuin sitä lihavaa koppeloakaan, joka myöskin otti ja läksi pois. Vähäkuopus itse oli muutamia päiviä ollut vähän huonokuuloinen, mutta alkaa nyt taas olla ennallaan.
Muolaan Pölläkkälässä taas on ollut mainitsemisen arvoiset vanhan hevosen tappajaiset.
Erään talon ikäloppu hevoskoni oli päätetty päästää työteliään elämänsä vaivoista paremmille laidunmaille kuin mitä Muolaan Pölläkkälässä on tarjottavana, ja oli päiviltäpäästämistilaisuutta saapunut läsnäolollaan kunnioittamaan eräitä läheisyyteen sattuneita mieshenkilöitä, jotka uteliaina ryhmittyivät muutaman askeleen päähän nähdäkseen, mitä konkari muka meinaa, kun saa tällin pläsiinsä.
Se arvoisa kansalainen, jolle ylipyövelin virka oli uskottu, katseli hetkisen uhriaan, kohotti sitten aseensa ja tähtäsi nelijalkaista työn raskaan raatajaa, joka puolestaan ei tuntunut olevan paljon milläänkään, pureskelihan vain kuluneilla hampaillaan heinätukkoa aavistamatta, että se oli tarkoitettu hänen viimeiseksi suupalakseen Muolaan Pölläkkälässä ja koko tässä maailmassa.
Sitten mestauksen toimittaja painoi liipasinta, tuli välähti ja tanner tärähti ja hevonenkin vähän värähti.
Ja eräs talollisenpoika, joka oli kuulunut teloitustoimikuntaan, päästi pahan möläkän, sillä hän oli saanut kuulan reiteensä. Vanhalla konilla oli suuret ja lujat luut, ja eräästä sellaisesta luusta oli kuula nähtävästi kimmonnut talollisenpojan koipeen.
Täytyi ryhtyä kiireellisiin toimenpiteisiin haavoittuneen saattamiseksi sairaalaan, koska verenvuoto oli ankara. Paikalle kutsuttiin auto, joka läksi viemään epäonnistunutta hevosentappajaa 65 kilometrin päässä olevaan Viipuriin.
Kun autonkuljettaja oli saanut haavoitetun sairaalaan ja palannut takaisin kotimaahansa Muolaan Pölläkkälään, näki hän mestauspaikan ohi ajaessaan sen ammutun hevosen kaikessa rauhassa syömässä pellolla, joten se ilmeisesti voi olosuhteisiin nähden paljon paremmin kuin kuolemantuomion täytäntöönpanijoihin kuulunut talollisenpoika.
Niin että ovat ne meilläkin omat Vilhelm Tellimme.
(1923.)