Aivan varmasti, myönsi johtokunta. Siitä ei tule riitaa. Tässä on palkka tämän verran, ja sitten tulee vielä korvausta niistä yhteisen ja suuren Luontoäidin antimista, lehmälaitumista ynnä muista. Se olisi rauhanaikaisten tavallisten taksojen mukaan niin ja niin paljon — se tuntuu vähältä, mutta annahan kun kerromme höyräytämme sen indeksillä… on se mukava tuo indeksikin. Se on niitä nykyajan keksintöjä, niinkuin lentokoneetkin ja muut langattomat lennättimet. Ja langatonhan se on indeksikin, ha, ha, kun nyt sitten vielä keksittäisiin langaton ompelukonekin…
Johtokunta piti semmoista leppoisen ja pilvisen syyspäivän puhetta ja kaiveli laatikoitaan ja sanoi, että missäs se sitten se indeksi on? Sitähän tässä juuri tarvittaisiin.
Indeksiä ei kuitenkaan löytynyt.
On se nyt kumma paikka, sanoi johtokunta. Numeroita on käytettävissä rajattomasti ja kertomataulukin osataan — onhan tässä sitäpaitsi opettaja kaiken varalta — mutta kun ei löydetä indeksiä!
Johtokunta lohdutti kuitenkin opettajaa, että eipä hätää mitään. Hätä pannaan säkkiin ja säkki lättiin, hi hi… kysytään kunnanvaltuuston indeksiä. Kyllä kunnanvaltuustolla indeksi on, kuinkas se tulisi ilman indeksiä toimeen?
Johtokunta teki niin.
Valtuuston puheenjohtaja sanoi, että jaa, indeksi… niinpä tietenkin.
Kyllä te kohta indeksin saatte.
Valtuuston puheenjohtaja ryhtyi selailemaan papereitaan.
Vihdoin kohotti hän päätään, pyyhkäisi otsaansa ja sanoi, että niin tämä on kuin jotakin romaania — koko Rantasalmen indeksi on kateissa! Ei näistä papereista ainakaan sitä löydy.
Johtokunta palasi kotiin. Kurainen tie läiskyi kengänpohjien alla, ja varikset raakkuivat pellolla aidan takana pahaenteisesti.