Sssssssshhh…
Suhisten kohoaa haamu ojan reunalta. Pieni, tukahtunut parahdus — joku heikommista astioista lyyhistyy tajuttomassa tilassa maahan.
Ahdistavan äänettömyyden katkaisee lopuksi urhoollisimman iisalmelaisen vavahtava huudahdus:
— Mitä teet?
Jos lukijakunta olisi anteliaalla tuulella, niin se keräisi meille kolehdin, jolla voisimme yrittää lunastaa joltakin rahapulaan joutuneelta kokeilijalta Edgar Allan Poen kynän kyetäksemme tärisyttävämmin kuvaamaan tätä kysymystä seurannutta hiljaisuutta, sekä sen äänen kolkkoutta, joka vihdoin kalmankaamealla soinnulla vastasi:
— Etsin ruumiita!
Noh!
Jottako eivät iisalmelaiset yltiöpäät kirkaisseet ja lähteneet juoksemaan!
Ja nyt me, mukavuuden vuoksi, jätämme ohjakset käsistämme ja luovutamme puheenvuoron iisalmelaiselle tilapäiskirjeenvaihtajallemme:
»Sinä yönä ei nukuttu senkään vertaa kuin edellisenä. Seuraavana päivänä iltapuolella, kun tohtori Brax ja kauppaneuvos Kärkkäinen kulkivat kaupungin lähellä oleville kesäasunnoilleen, kohtaa heitä ylivoimainen este. Elävä ihmismuuri sulkee tien — koko kaupunki on liikkeellä kummitusta katsomassa. — 'Sinne ei ole hyvä mennä', ilmoitetaan ihmismuurista.