Tästä syntyi tietysti, niinkuin aina, aikamoinen mökä ja meteli ja hätä ja hälinä. Matkustajat luulivat, että laivan pohjassa on ladon oven kokoinen reikä, ja että muutaman hetken kuluttua vain joukko kuplia vedenpinnalla osoittaa »Leppävirta II:n» ja sen matkustajain viimeistä märkää leposijaa…
Mutta rantasalmelainen pässinomistaja ei huutanut eikä hätäillyt.
Hän vain hyppäsi tempaamaan kaksi korkkivyötä, joista toisen hän sitoi pässin ympärille ja, kun aikaa vielä oli, toisen omille vyötäisilleen.
Ja sitten hän asettui rauhallisin mielin pässinsä viereen odottamaan tapahtumien kehitystä.
Laiva ei kuitenkaan uponnut, koska sille ei ollut tullut mitään pahempaa vauriota.
Matkustajat rauhoittuivat.
Sitten he alkoivat keventynein mielin katsella ympärilleen ja äkkäsivät pelastusvyöllä vyötetyn rantasalmelaisen ja hänen yhtä hyvästi varustetun pässinsä ja keräytyivät tämän vakavan ja asiallisen parin ympärille nauramaan ja räkättämään ja munimaan savolaisviisautta, ja kysyivät, että miksikä sinä varustit pässin pelastusvyöllä, mutta et akkaasi ja lapsiasi?
Mutta se Rantasalmen ukko loi vakavan katseen näihin tyhjänpuhujiin ja huomautti, että kyllähän niitä aina akkoja ja lapsia saa, eivät ne maailmasta kesken lopu, eivät ainakaan Rantasalmelta, ja lisäsi:
— Luulettako työ… kun oon juur'ikkään ostana niin hyvän pässin, jotta semmosta ei oo koko Rantasalamen kihlakunnassa — vai oottako millonkaan nähnä näin hyvännäköstä pässii? — ja maksana tästä neljäsattoo markkoo…
Ja pässi loi kiitollisen ja hyväksyvän silmäyksen isäntäänsä ja mäkätti: