Ajattelemaan nimittäin sitä, miten he saisivat J. Karhun lakkaamaan valituksistaan, jotka eivät antaneet kunnalle yön lepoa eikä päivän rauhaa.
Ajateltiin, ajateltiin, ja yhtäkkiä — keksittiin!
Rakennetaan kuntoon köyhäintalo, jossa myöskin J. Karhu saa täysihoidon… ja ennen kaikkea juuri J. Karhu.
No, mitäs tästä. Rakennettiin siis köyhäintalo.
Ja sitten ryhdyttiin katselemaan Karhua: tässä olisi nyt talo valmiina.
Mutta J. Karhua ei näkynyt missään!
J. Karhu oli tullut hiljaiseksi, lakannut äkkiä kirjoittamasta valituskirjelmiä ja kävellyt pois Kiteen kunnasta.
Hän käveli aina hamaan Kurkijoen kuntaan saakka, otettuaan kuitenkin ensin selvän siitä, ettei Kurkijoella ollut köyhäintaloa.
Aluksi ei hän Kurkijoella tehnyt valituksia kuntaa vastaan, sillä siinä tapauksessa olisivat kurkijokelaiset vallan epäkohteliaasti passittaneet hänet takaisin Kiteelle.
Hän rettelöi ainoastaan erään talollisen kanssa, jolta hän oli vuokrannut tonttialueen. Rettelöi tietysti vain sen takia, ettei supliikkien tekotaito unohtuisi.