Mutta kun määrävuodet olivat kuluneet ja J. Karhu tiesi olevansa oikea vakinainen kurkijokelainen, istahti hän kirjoituspöytänsä ääreen, sylki kouriinsa ja kirjoitti asianomaiseen paikkaan valituksen, että Kurkijoen kunta tappaa hänet nälkään.
Kurkijoen kunnalta vaadittiin selitystä, miksi se piinasi sillä tavoin
Karhua.
Kunta kantoi hätäpäissään Karhulle syömistä minkä ennätti, mutta hänellä oli taas se entinen hyvä ruokahalunsa, ja hän kirjoitteli yhä edelleen valituskirjelmiä: nälkä on, nämä kurkijokelaiset rääkkäävät minua nälän tuskissa!
Lopuksi ei kurkijokelaisten auttanut muuta kuin kysyä kiteeläisiltä, miten he olivat Kiteellä J. Karhusta selvinneet.
— Rakentakaa köyhäintalo! vastasivat kiteeläiset.
— Se auttaa varmasti.
Kurkijoelle on nyt päätetty rakentaa köyhäintalo.
Ja Karhu taitaa olla muuttohommissa.
Koska hän on vasta kultaisessa keski-ijässä, ja hyvissä voimissa, ehtii hän rakennuttaa vielä monta köyhäintaloa.
Nuohoojien puolesta.