Kylältä ei puuttunut muuta kuin yksi asia, mutta sepä olikin tuntuva puute.
Ei nimittäin ollut akustiikkaa.
Akustiikka, kuten tunnettua, alkaa nykyään olla maaseuduilla yhtä tärkeä elintarve kuin kaupungeissakin.
Kansakoulun johtokunta ei antanut koulua laulukuoron harjoittelupaikaksi.
Pitäjässä oli kyllä toinenkin nuorisoseura, ja sillä oli oikein oma talokin, mutta sielläkään ei ollut akustiikkaa. Ei ollenkaan. Ja sitäpaitsi oli tuo talo liian pitkän matkan päässä.
Nuorisoseuran johtomiehet murisivat aina: ei meillä ole akustiikkaa! Ei koko tässä kylärähjässä ole akustiikkaa!
Se harmitti kunnan johtomiehiä, ja he alkoivat vähitellen tuumia, että mistähän niille oikein saisi sitä akustiikkaa.
Mutta ei siitä tahtonut tulla sen valmiimpaa.
Silloin lauluseuran johtomiehet ilmoittivat, että ellei heille hankita akustiikkaa, niin he lopettavat toimintansa.
Luulen, että monet pikkukaupungit olisivat vastaavassa tapauksessa viitanneet kylmällä kintaallaan ja sanoneet: lopettakaa vain! Ja pitäkää suunne kiinni siitä akustiikastanne.