— Jaa että herra tarkoittaa limaskoja… ei minulla ole sellaisia.
Israel Viinamäki ihmetteli poistuessaan, miksi suutari kohteli häntä niin tylysti.
Israel V. oli vielä nuori ja kokematon ennen helluntaita. Hän ei tiennyt että limaskoja sanotaan "suutarin vihollisiksi" ja että helsinkiläinen jalkineseppo naulaisi mieluummin mainitut pienet metallipalat omaan päähänsä kuin kundinsa kengänkorkoihin, ja pitää jo moista pyyntöäkin persoonallisena solvauksena.
Käytyään turhaan kahdeksassa suutarinliikkeessä ilmoitettiin hänelle yhdeksännessä, missä hänen surullinen ulkomuotonsa nähtävästi herätti sääliä, että "limaskoja" saa rautakaupasta.
Israel Viinamäki juoksi lähimpään rautakauppaan ja sai sieltä viidelläkolmatta pennillä kokonaisen paketin tuollaisia pieniä, piikeillä varustettuja esineitä ja läksi sitten kulkemaan suutarista suutariin.
Kahdessatoista suutarinliikkeessä ilmoitettiin hänelle, että oli helluntaiaatto, joten oli sopimatonta, että hän tuli lisäämään perin suurta kiirettä limaskoineen, ja kolmannentoista ovi oli lukossa.
Silloin itki Israel Viinamäki.
Sitten puri hän hammasta niin, että ihmiset kääntyivät ohimennessään katsomaan taakseen, ja riensi kortteeriinsa, joka oli "siististi kalustettu huone nykyajan mukavuuksilla" Liisankadulla, neljännessä kerroksessa, kävi lainaamassa keittiöstä suuren vasaran ja alkoi takoa limaskoitaan niiden uusien kenkäinsä korkoihin.
Kuusi kertaa löi hän vasaralla peukaloonsa vahingossa ja seitsemännen kerran tahallaan, vihapäissään. Sitten hän rikkoi, keventääkseen sydäntään, juomakarahvinsa, ja toivoi, että olisi huomannut rautakaupassa ollessaan ostaa myöskin naskalin tai jonkun muun piikin, jolla olisi saanut tehdä reijät korkoihin limaskoita varten.
Limaskojen omat kiinnityskärjet olivat nimittäin niin tylsät, että ne tuntuivat uppoavan kovaan anturanahkaan jotenkin yhtä kernaasti kuin harmaaseen katukiveen.