Sanotaan, että työ tekijäänsä neuvoo. Se on totta. Ja että ahkeruus voittaa kovan onnen. Sekin on totta. Ja että alku työn kaunistaa, lopussa kiitos seisoo. Totta, ihmeellisen totta!
Kolmen tunnin kuluttua olivat Israel Viinamäen uusien hienojen ruskeiden kenkien korot melkein irti tai ainakin merkillisesti lintassa, mutta hänen oli myöskin onnistunut takoa toiseen korkoonsa kaksi ja puoli ja toiseen korkoonsa kaksi limaskaa.
Lattia oli limaskankappaleiden peitossa ja Israel Viinamäen vasemman käden peukalo pahasti turvoksissa. Kenkien korkoihin lopultakin tarttuneet limaskat olivat ihmeellisesti, eriskummallisesti, kaameasti ja yliluonnollisesti vääntyneet, kiertyneet, kupristuneet ja mutkistuneet, vinossa ja viistossa, mutta ne olivat nyt joka tapauksessa jotenkuten paikoillaan.
Sitten kirjoitti Israel Viinamäki minulle hyvin töhryisen kirjeen, jossa hän pyysi, että kirjoittaisin suutareista.
Vaan minä arvelin paremmaksi kirjoittaa Israelista itsestään.
Vappukertomus.
Tunnetun helsinkiläisen toiminimen O.Y. Huiputus A.B:n nuorempi kirjanpitäjä Ilmari Väinämö Lemminki Pohjolanmaa-Ikitunturinen heräsi anivarhain kevätaamuna pienessä poikamiehen kammiossaan Töölössä, Temppelikatu 15, rappu D, 7:s kerros, käännähti vuoteessaan niin, että jalkaraudat kilahtivat, nousi istualleen ja haukotteli.
Sitten hän äkkiä muisti, että oli vappu, toukokuun 1 p:nä 1924. Hänelle tuli kiire nousta ylös.
Kertomuksessamme on eräs hämärä kohta: jalkaraudat.
Se selviää, kun kunnioitettu lukija suvaitsee muistaa, että v. 1920 astui voimaan laki, jonka mukaan kaikkien, jotka toimessaan tavalla taikka toisella joutuivat käsittelemään vieraita rahoja, tuli olla varustettuna jalkaraudoilla. Oli nimittäin huomattu, että niihin he joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin joutuivat, ja oikeudenhoidolle sekä yleiselle järjestykselle oli mukavampaa, että heidät kytkettiin rautoihin samana päivänä, kun he astuivat toimeensa. Kavallukset ja vaillingit, joita esim. Helsingissä v. 1919 tapahtui keskimäärin 35 päivässä, olivat tämän toimenpiteen takia vähentyneet melkein puoleen, minkä johdosta kuvanveistäjä Winter oli tarjonnut kaupunginvaltuustolle lunastettavaksi ja julkiselle paikalle pystytettäväksi kuvapatsaan "Yläluokan rehellisyyden nousu".