Tiitus."
Sain "Kotivarpusen" toimitukselta kiitoksen kauniista runostani ja 4 markkaa tekijäpalkkiota. Olin tyytyväinen ja onnellinen ja lähetin kerran viikossa uuden runon toimitukselle.
Kunnes vihdoin tuli solmuun sykkyrä. Toimitus nimittäin paiskasi kaksi pientä mutta onnistunutta runoani paperikoriin ja haukkui minut päällepäätteeksi häpeämättömässä kirjeessään näpistelijäksi. Toimitus väitti minun kyntävän toisten vasikoilla.
Alistan riidanalaiset runoni arvoisan yleisön suopeaan harkintaan.
Edellinen kuului:
"Isien muistolle.
Täss' auroin, miekoin, miettehin
Isämme sotivat.
Kun päivä piili pilvihin.
Tai loisti onnen paistehin,
Täss' Suomen kansan vaikeimmat
He vaivat kokivat.
Tiitus."
En tiedä, mitä voi kenelläkään puolueettomalla arvostelijalla olla muistuttamista runoni sisällystä, muotoa ja isänmaallista henkeä vastaan.
Toinen runoistani oli koruttomassa yksinkertaisuudessaan seuraava: