— Siunatkoon sentään! Joko on rosvot käyneet talossa? Kokonainen kinkkuko?
— Eihän tuo ollut viitsinyt sitä paloitella.
Emäntä nousi ylös tuskitellen ja hätäillen.
— Pitäisi viedä sana poliisille… no pitääkin niitä olla hävittömiä rosvoja, kun kehtaavat viedä ihan nenän edestä…
— Poliisistapa se apu lähti! epäsi Koponen ja alkoi vetää lapikkaita jalkaansa. On ne vähän käpristyneet, kun tahtovat varpaita likistää. Asiastapa tässä poliisille niinkuin nyt yhdestä siankinkusta. Jos olisi edes vienyt järkiään koko sian. Eikä se ole mikään varsinainen rosvo ollut, joka on ottanut vain yhden kinkun. Sen verran sitä näpistää melkein rehellinenkin ihminen.
— No tuli siinä nyt kuitenkin parinkymmenen kilon vahinko — eikä meillä niitä lihoja muutenkaan liiaksi ole.
— Ka, eihän niitä. Kukahan sen olisi ottanut?
— Ei se ole etäisiä ollut, kun on tiennyt mennä saunaa tullaamaan. Niin minä arvelen, että Matikaisen mökiltä se löytyisi jos löytyäkseen.
— Niin, voipihan se olla Matikaisten jäljillä, taikka sitten Pursun mökillä myönsi Koponen. Se on varsinkin se Pursun matkue semmoista hyvän tuntevaa joukkoa.
Lopuksi varmistuivat sekä isäntä että emäntä siinä uskossa että kadonnut kinkku on Pursun mökillä. Taikka sitten Matikaisen mökillä.