— Pitää käydä ihan itsensä urkkimassa ja vähän pelottelemassa juuttaita, päätti Koponen lopuksi.
— Älä nyt kumminkaan sano suoraan, neuvoi emäntä. Jos eivät hyvinkään sattuisi olemaan…
Koponen oli ovelan näköinen.
— Kyllä minä osaan.
Matikaisen mökillä ei ollut kotona muita kuin Matikaisen akka, joka työnsi syrjään joitakin rytkyjä penkin päästä, että isäntä pääsisi istumaan, ja alkoi tuherrella kahvipannun ääressä.
— Ei tainnut sattua Matikainen itse kotiin?
— Kirkollahan se taisi lähteä käymään. Kuuluuko sitä isännälle mitä?… kun minä kuulin että olisi isäntää kopristanut illalla.
— Liekö noita ollut sen kummempia kuin minkä vähän rosvot saunasta kopristivat viime yönä, sanoi Koponen, vilkaisten samalla salavihkaa Matikaisen akkaan.
— No älähän mitään! ihmetteli akka. Vai on teillä oikein rosvoja ollut.
Ilkesivätköhän nuo vielä viedä mitä?
— Ei kai ne erikoisempia. Liekö joku parinkymmenen kilon kinkku vain hävinnyt saunasta.