Vieras näytti vaadituksi selitykseksi knalliaan, jonka nauhaan oli lävistetty ystävämme nimikirjaimet ja varmemmaksi vakuudeksi ystävämme käsialalla kirjoitettu hänen nimensä ja osoitteensa.
Se oli sama knalli, joka häneltä viime syksynä oli varastettu. Mutta missä kunnossa!
Kaikesta päättäen oli se vaihtanut omistajaa keskimäärin kerran viikossa sekä ollut mukana erinäisissä varsin vakavaluontoisissa katukahakoissa kello yhden jälkeen yöllä. Sen rahallinen arvo oli nykyisin ehkä noin 45 tai 55 penniä.
Ystävämme ei kieltänyt nimikirjoitustaan, mutta kieltäytyi jyrkästi ryhtymästä enää minkäänlaisiin tekemisiin tuon paljon kokeneen päähineen kanssa, selittäen millä tavoin hänen nimensä oli siihen joutunut.
Vieras loi häneen myrkyllisen silmäyksen, painoi knallirähjän päähänsä, mutisi jotain, luultavasti loukkaavaa, astui ulos ja paiskasi oven kiinni niin että talon perustukset vapisivat.
Sillä knallilla oli aivan erikoinen kyky aiheuttaa myrskyisiä kohtauksia.
Vasta vieraan poistuttua johtui ystäväni mieleen, että hänen olisi pitänyt koettaa lunastaa entinen knallinsa kohtuullisilla ehdoilla huostaansa. Sillä nyt kiertää se tietysti yhä edelleen hänen nimeään häpäisten kädestä käteen ja päästä päähän.
Ja joka kerta kun ovikello soi, vavahtaa ystävämme sydän. Sillä hän pelkää, että siellä oven takana seisoo tuntematon, suuttunut mies, joka silmänvalkuaistensa ilkeästi muljahdellessa ojentaa hänelle pahoinpideltyä kulunutta knallirähjää.
Rakennusmestari on jäänyt poimimaan mustikoita.
"Sähkösanoma, viis pennii!" kiljuvat pojat akkunamme alla kadulla.