— Täällähän se Kinnari onkin! Niin, kyllä sinä saat sen uunin hajoittaa huomisaamuna, mutta koeta nyt jouduttaa se valmiiksi, ennenkuin tässä ihan kiljuva talvi tulee.
— Pitkäänkös minä nyt tuonvertaista… sanoi Kinnari. Pianhan se on reilassa.
Silloin muisti palvelustyttö jotain ja sanoi:
— Onkos se opettaja muistanut sitä saunan kiuasta?
— Enkä olekaan muistanut. Se kun on yksi ja sama pää kesänsä ja talvensa… saat korjata sitten Kinnari yksin tein sen kiukaankin. Oltiin tässä jo vähällä jäädä saunattomiksi.
Kinnari oikoi ovensuupenkillä istuen lapikkaanvarsiaan ja kysyi — ikäänkuin ohimennen:
— Taitaa olla taas se Jykkälän isäntä siellä kamarissa.
— Siellähän se on, myönsi opettaja aikoen poistua keittiöstä.
Samassa hän kuitenkin muisti Kinnarin aamullisen käynnin ja sanoi:
— Etkös sinä Kinnari juuri aamulla sanonut Jykkälän Paavolle, että pyytäisi poliisikoiraa kaupungista niitä rosvoja takaa ajamaan?