— Taisihan sitä tulla jotain sinnepäin mainituksi…
— Niin, no nyt se sitten tulee tänne poliisikoira!
Kinnarilta oli vähällä piippu pudota hampaista. Hän katsoa töllötti kotvasen älyttömästi vastapäisellä seinällä olevaa valkoista puupönttöä, jonka kyljessä oli paksuilla mustilla kirjaimilla sana "Suolaa", mutta jossa itse asiassa oli vehnäjauhoja. Viimein hän sai kuitenkin sanotuksi:
— Tuota, sanoiko se opettaja, että poliisikoira…?
— Niin, poliisikoira.
Kinnari ei vieläkään ymmärtänyt. Asia alkoi hänestä tuntua melkeinpä yliluonnolliselta ja kammottavalta, minkä johdosta hän kysyi:
— Mistähän tuo lie arvannut tänne lähteä?
— Minähän sen olen tänne kutsunut.
— Vai opettaja sen on kutsunut… Minä kun jo tässä aloin arvella, että näinköhän se peto itsestään tiesi tänne lähteä…
Kinnari nousi, otti lakkinsa penkin alta ja sanoi: