— Minä tulen sitten aamulla…
Mennessään hän ennusti puoliääneen:
— No tulee siitä nyt tämän Kytölän kylän akoille asiaa mitä selvittää!
Opettaja kertoi Paavolle, että asia oli käynyt paremmin kuin olisi osannut toivoa ja odottaa. Poliisikamarissa oli sanottu, ettei se poliisikoiran saanti mitään maksa, kun Jykkälässä käyneet vorot nähtävästi olivat kaksi lääninvankilasta karannutta rosvoa, joita tähän asti turhaan oli etsitty, mutta joitten jäljille nyt vihdoinkin luultiin päästävän. Sentähden lähetettiin jo samana iltana poliisilaitokselta kaksi konstaapelia ja poliisikoira matkalle, ja ovat ne Kytölässä huomisaamuna.
— No jopa se veteli! iloitsi Paavo käsiään melkein hykerrellen. On niistä noista ruununmiehistä joskus hyötyä tälle tavalliselle talonpojallekin…
* * * * *
Kun Jykkälän Paavo iltapäivällä palasi koululta, ilmoitti hän matkansa tulokset seuraavin sanoin:
— No nyt sitä on huomenna tämän Jykkälän piha täynnä poliisia jos poliisikoiraakin!
— Niin, ka sinnehän se sitten meneekin niiden hurttien kitaan, jos mitä lie ruoka-aineita rosvoilta jäänyt, kauhistui emäntä.
— Luuletko sinä niiden tähän taloksi jäävän? ihmetteli isäntä emännän yksinkertaisuutta. Johan ne nyt joutavat ruunun koirat ja muut kaupungin konstaapelit tähän Jykkälään iäkseen jäämään. Se kun on vain se poliisikoira rosvon jäljet haistanut — se haistaa ne jo tuolta riihen luota — niin silloin ne lähtee ruununmiehet pitkin niitä jälkiä, niin että ei sen kuin tuo petäjikkö ryskää…