— Eivätköhän ne nyt sentään joutaisi talossa edes kahvia juomaan, huomautti emäntä.
— No jospahan ne kahvit kuitenkin hörppäisivät, myötäili isäntä. Pitäähän sitä näin pakkasella kahvit saada aamutuimaan, kun kerran kaupungista asti tullaan. Mutta se pitääkin olla kahvi puolista öin valmiina odottamassa… onko sinulla niitä vehnäsiä?
— Eipä noita ole omia leivottuja, mutta niitä rinkeleitä kyllä on vielä, joita sinä menneellä viikolla kirkolta toit.
— No kunhan on rinkeleitäkin. Ja sille koiralle pitää katsella lihaisia luita iso läjä.
II
Kulovalkean tavoin levisi kirkolta, koululta ja Jykkälästä samaan aikaan tieto poliisikoiran saapumisesta, eikä koko paikkakunnalla sinä päivänä muusta puhuttu.
Kun muurari Kinnari tuli mökilleen, olivat hänen vanhemmat poikansa kuten tavallista vastoin kieltoa kavunneet navetan katolle ja pommittivat sieltä nuorempia veljiään kalikoilla, kivillä ja kävyillä. Nuoremmat kiljuivat ja parkuivat kiukusta havaitessaan olevansa huonommalla puolella ja huomatessaan, etteivät heidän viskelemänsä kivet osuneet katolla olijoihin.
— Jopahan ovat taas joutuneet tappeluun nuo pennut! totesi Kinnari asiaintilan aidan yli kavutessaan. Sitten hän kiljaisi:
— Pääsettekö sukkelaan alas sieltä katolta, pakanan eväät! Ettekö te osaa yhtä siunaaman aikaa olla siivolla? Minä kun otan remelin ja alan sillä huidella, niin lähtee teistä ne riettaan ilveet!
Vanhemmat pojat laskeutuivat salvoimia myöten alas katolta ja katsoivat sitten parhaaksi lymyillä toistaiseksi saunan kodassa, kunnes pahin myrsky olisi ohi mennyt.